Viime viikon "muropohjaisen" aprikoosihillopiirakan uudelleenviritetty versio ...tämä piirakka käy soija-allergisellekin

Viime viikolla postaamastani "muropohjaisesta" piirakasta sain positiivisia kommentteja ja olin tyytyvänen, että pystyin ilahduttamaan muita "kaikettomia"  ko. reseptillä!

Mukavaa oli, että olitte myös kokeilleet ennakkoluulottomasti eri täytevaihtoehtoja....erityisen hyvältä kuullosti veljentyttäreni Iinan Lontoossa kokeilema vadelma&puolukkatäyte.....kirpeän täytteen ja makean pohjan yhdistelmä oli varmasti tosi maukas.

Mieleeni jäi kuitenkin kaivertamaan Kaverin mamman kysymys vaihtoehdosta soijamargariinille, kun heillä on soija on pannassa (minä taas käytän soijaa tosi ahkerasti). Siksi päätin perjantai-illan kunniaksi virittää kokeilun reseptistä kasvisöljyllä ja koska viikonloppu on tulossa, halusin postata tuloksen heti teille lukijoille, mikäli vapaapäivät houkuttelisivat leipomaan. Nimitäin tämä piirakka onnistui tosi hvyin öljylläkin, joten suositellen kokeilemaan rohkeasti. Tänään oli vain jauhot niin lopussa, että siltä osalta piirakka on yksi sekametelisoppa, mutta mikä tarkeintä, lopputulos on hyvin koossapysyvä, murea ja maukas.....todella ihana piirakka viikonlopun herkuttelehetkiin!

Tänään taikina oli ihmeellisesti sen verran riittävä ja helposti käsiteltävä, että siitä tuli lisäksi kaksi pikkupiirakkaa aprikoosihillotäytteellä. Tuon isomman piirakan täytteenä on metsämansikkahilloa.

Ohje löytyy täältä, mutta laitan vielä tässä uudestaan öljypohjaisena ja tämän päivän jauhoseoksella:

"Muropohjainen" hillopiirakka (maidoton, munaton, gluteeniton, pähkinätön, vegan)

Ainekset:

150 gr  hienoa sokeria (vähemmäkin riittää, jos et ole kovin makean ystävä)

hyppysellinen suolaa

80 gr riisijauhoa

250 gr gluteenittomia jauhoja tai jauhoseosta  Huom! Olen käyttänyt tässä reseptissä erilaisia jauhoja eri suhteissa, katso esim. täältä, samoin kuin pelkästään tumman ja vaalean riisijauhon sekoitusta 250 gr. ja ed. mainittu 80 gr. tärkkelystä. Tänään 250 gr:n jauhoseos oli seuraava: 40 gr täysjyväriisijauhoa, 20 gr quinoajauhoja ja loput 190 gr seuravaasta jauhosekoituksesta, jota valmistan aina isomman erän leipomuksiani varten: 290 gr riisijauhoa, 80 gr. perunatärkkelystä, 50 gr tapiocajauhoa (Maizena:lla voi korvata tapiocajauhon) ja  2 tl johanneksenleipäpuunjauhetta)

1.5- vajaa 2 dl  miedon makuista kasvisöljyä (esim. maissi- tai auringonkukkaöljyä)

pieni kahvikupillinen haaleaa vettä (n. vajaa 1dl)

n. 250 gr hilloa  (käytin "Rigoni diAsiago":n  Mansikka-metsämansikkahilloa. Tämä merkki on Suomessakin myynnissä. Heidän hillot sisältävät vain hedelmän oman sokerin ja ovat vielä  100% biologisia. Pieniin piirakoihin laitoin jo aiemmin käyttämääni  "Zuegg 100% frutta" aprikoosihilloa.)

Valmistus:

Sekoita isossa kulhossa jauhot, sokeri ja suolahyppysellinen. Käytä seulaa jauhojen kanssa, jotta seokseen ei tulisi paakkuja.  

Lisää joukkoon kasvisöljy, ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen.

Voit sekoittaa taikinan käsin tai yleiskoneella. Itse käytän yleensä yleiskonetta matalalla teholla.

Lisää vesi ja jatka sekoittamisesta sen verran, että saat aikaan yhtenäisen, kiinteän ja elastisen taikinan, josta on helppo muodostaa pehmeä pallo.

Poikkeuksena oikeaan murotaikinaan, tätä "murotaikinaa" ei laiteta jääkaappiin lepäämään, koska muuten siitä tulisi liian kova ja helposti rikkoontuva.

Ota pallosta noin 3/4 osa taikinaa ja kaulitse se vuokaan sopivaksi. Olen käyttänyt kooltaan pyöreää 24-26 cm:n läpimittaisia vuokia. Helpoiten se onnistuu, kun kaulitset taikinan leivinapaperin päällä ja kiepsautat sen sitten nopeasti ennalta voideltuun ja riisijauhoitettuun vuokaan. Olen ottanut mitan pyöreästä vuoastani ja vaikka pirtänyt sen kynällä leivinpaperiin, joten sopivan kokoisen ohuehkon pohjan kauliminen on ollut helpompaa leivinpaperin päällä. Voit käyttää apuna jauhoja, jos taikina tuntuu tarttuvan kaulimeen. Ota huomioon, että kaulittu pohja on se kokoinen, että siitä riittää reunoillekin. Huom! Joskus taikina tuntuu vaikealta levittää, koska se ei ole niin "kestävä" kuin perinteinen ja monesti olen korjannut reunoja, lisäpaloilla...;-).

Levitä pohjan päälle tasaisesti valitsemasi hillo/marmeladi.

Käytä loppu 1/4 osa taikinan koristelemiseen. Kauli taikina ohueksi levyksi ja leikkaa siitä haluamasi koristeita  täytteen päälle. Ristikon tekeminen on vähän vaikeata, koska taikina tahtoo katketa, ollen vähemmän elastisempi ja takertuvaisempi. Käytä apuna jauhoja ja kauli ja leikkaa taikina koristeiksi vaikka pienemmissä osissa. Pitkä jauhoitettu veitsi helpottaa taikinaliuskojen siirtämisessä hillon päälle. Jos siirrät käsin, riskinä on, että liuskat joko rikkoontuvat siirrättäessä tai takertuvat alustalle. Jos et halua tehdä ristikkoa, voit käyttää vaikka piparkakkumuotteja koristeiden tekemiseen, mallin näet esim. Nikka's Bar:in FB sivun kannesta.

Paista koristeltu piirakka 180° C uunissa, kunnes se on kauniin kulllanruskea, noin 20-25 min., riippuen uunista ja pohjan paksuudesta. Jäähdytä ja tarjoile kylmänä. Huom! Jos käytät pieniä vuokia, muista lyhentää paistoaikaa n. 12-15 min. riippuen vuokien koosta.

"Muropohjainen"hillopiirakka   - maidoton, munaton, soijaton, gluteeniton, pähkinätön, vegan

"Suuhun hyppäävät" broilerinfileleikkeet Parman kinkulla ja salvialla höystettynä..."Saltimbocca alla romana"? Ei, vaan "Saltimbocca di pollo"!!!

"Saltimbocca alla romana";  tyypillinen, roomalaisen keittiön suosikkituote on varmasti yksi niistä italialaisista ruokalajeista, joka tunnetaan hyvin joka puolella maailmaa. Etsiessäni tämän ruokalajin syntyaikaa, joka on 1800-luvun loppupuolella, luin, että sen alkuperä on kyseenalainen, sillä vaikka sitä pidetäänkin roomalaisena, jotkut väittävat sen olevan alkuperältään brescialainen. Olipa sitten syntynyt Roomassa tai Bresciassa, tämä vasikan lihasta valmistettu, yksinkertainen, mutta hyvin maukas "secondo piatto" on nopeasti valmistuva makuelämys, jossa lihapalat suorastaan " hyppää syöjiensä suihin, nimensä mukaisesti ("salti" hyppää, "bocca" suu)!

Koska en voi syödä noita perinteisiä vasikanleikkeistä valmistettuja herkkuja ja kun tavallinen kananfile alkaa tuntua liian tylsältä, valmistan itselleni sopivan, herkullisen "saltimbocca"-version seuraavasti:

"Saltimbocca di pollo"   Ohuet broilerinfileleikkeet Parman kinkulla ja salvialla höystettynä (maidoton, munaton, gluteeniton, pähkinätön)

Ainekset (näistä tulee 4 leikettä):

4 ohutta kanan (broilerin) rintafilettä

n. 2-3 rkl oliiviöljyä (tai halutessa 25 gr paistamiseen sopivaa maidotonta kasvismargariinia)

4 viipaletta raakakypsytettyä kinkkua (joko Parman tai vaihtoehtoisesti San Daniele:n kinkkua)

4 tuoretta salvian lehteä

hammastikkuja

1dl valkoviiniä

suolaa

pippuria

Valmistus:

Valmistele ensin liha, eli poista fileistä mahdolliset hermot ja liika rasva. Laita lihapalat  yksitellen leivinpaperin väliin ja nuiji (käytä lihanuijaa) ne ohuemmaksi.

Huuhtele ja kuivaa salvian lehdet. Poista lehdistä varsi/kanta ja laita yksi salvian lehti kunkin lihasiivun päälle.

Lisää jokaisen lihaviipaleen päälle viipale kinkkua ja kiinnitä salvian lehti & kinkkuviipale lihaan kiinni hammastikulla.

Ota esiin laakea pannu ja lisää siihen oliiviöljyä (tai paistamiseen sopivaa margariinia). Anna öljyn kuumentua tarpeeksi, lisää lihapalat pannuun ja kypsennä niitä molemmin puolin parin minuutin ajan keskilämmöllä.

Kun lihat on kauniisti ruskistuneet, lisää valkoviini, nosta hieman lämpöä ja anna alkoholin haihtua, alenna lämpöä uudestaan ja anna nesteen keittyä hieman kokoon sen verran (noin muutama minuutti), että siitä tulee "kastikemaisempi". Mikäli liemi näyttää taas haihtuvan liikaa pannulta, voit lisätä hieman vettä kypsennyksen aikana.

Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.  Huom! Parman kinkku sisaltää jo itsessää suolaa, joten elä lioittele suolaamisessa.

Aseta lihapalat tarjoilulautaselle ja valuta niiden päälle kypsymisen aikana syntynyt liemi. Voit tarjoilla niiden lisäkkeenä salaattia, keitettyja kasviksia, perunamuusia tai vaikka tosihyviä lohkoperunoita, joiden ohje löytyy täältä..

Tällä kertaa kanan rintafileet olivat todella pieniä, joten valmiit leikkeet ovat melkein jo suupaloja. Yleensä käytän noin 80 gr:n kokoisia rintafileitä. Joskus, kun kanafileet ovat todella isoja, valmistan ne kaksinkertaisesti taitettuna eli salvian lehden & kinkkuviipaleen lisäämisen jälkeen, taitan koko kanafileen keskeltä kahtia ja kiinnitän hammastikulla. Kolmas vaihtoehto on kääriä kanafileet rullalle.

Samoin salvian lehdet voidaan laittaa joko kinkun päälle tai alle. Itse laitan ne kinkun alle, mutta monesti ne asetetaan päälle, silloin ne ovat myös helpompia poistaa ennen syöntiä, niin halutessa. Monta vuotta sitten, itsekin aina poistin salvian lehden ennen syömistä, koska pidin vain sen aromista. Vuosien varrella olen oppinut tykkäämään myös salvian mausta lihan ja kinkun välissä. Poistat tai jätät, kummassakin tapauksessa salvia antaa ihanan aromin lihalle.
Halutessasi voi vähän jauhoittaa kanafileitä "nurjalta" puolelta esim. riisijauholla tai Maizena:lla. Aloita silloin lihapalojen kypsennys "oikealta" puolelta eli kinkun puolelta. Itse en yleensä jauhoita ollenkaan. Kyseinen toimenpide auttaa kastiketta ehkä saostumaan hieman nopeammin, mutta noin pieni nestemäärä saostuu kyllä niin nopeasti ilmankin.    

Perinteistä vasikanleikkeestä tehtyä ohjetta tapaa myös marsalalla höystettynä valkoviinin sijasta....joten halutessasi voit kokeilla sitä myös tähän reseptiin.

Osallistuminen ALPRO haasteeseen - eli kuinka reseptini muuttui huippukokin käsittelyssä....

Muistatteko postaukseni, jossa kerroin osallistumisestani Olivia-lehden & ALPROn yhteistyössä tekemään reseptihaasteeseen kermaisella pastaohjellaani?

Voiton myötä minulle kerrottiin, että ohjeeni tultaistiin julkaisemaan Olivia:ssa, tuomaristossa olleen huippukokki Sami Tallbergin valmistamana. Minulla ei ollut tarkkaa tietoa, olisiko ohje ilmestynyt joulu- vai tammikuussa, mutta sisareni löysi jokunen viikko sitten tammikuussa ilmestyneessä "Oma Olivia"-lehdessä Alpron mainosjutun. Hän lähetti lehden minulle postitse ja odotin innolla, että saisin sen käsiini, koska, tottakai minua kiinnosti, miltä annokseni näyttäisi ja vielä huippukokin valmistamana!!!! Mutta rehellisesti sanoen hämmästyin....todella! Reseptiäni oli nimittäin aika tavalla muutettu, joten mielestäni se enää ollut minun ohjeeni, vaan keittiömestari Sami Tallberg:in uudelleenviritetty versio alkuperäisestä ohjeestani.

No, mielestäni on ihan ok, jos tässä ohjeessa "penne" korvataan "spaghetilla", tykkään itsekin käyttää enemmän spaghettia samasta reseptistä kehittämässäni vegan-versioissa. Samoin raastettu luomusitruunan kuori & -mehukin täydentää vielä ohjetta, mutta se, mikä mielestäni ei sovi ollenkaan tähän ohjeeseen on aivan tolkuton sipulin ja vielä sen lisäksi valkosipulin käyttö.

Muunnetussa ohjeessa 4:lle hengelle käytetiin 2 keskikokoista sipulia ohueksi suikaloituna ja sen lisäksi 2 keskikokoista valkosipulin kynttä MURSKATTUNA!!! Mielestäni se tietää kyllä sipulihöyryjen juhlaa tässä kastikeessa, jota en omassa kokkauksessani suosi, enkä haluaisi, että pastani syöjiltä kysyttäisiin todennäköisesti vielä huomennakin, että tuliko hieman syötyä valkosipulia...;-)

Kun luin tätä reseptiä (100%:sti italialaiselle) miehelleni, hän nauroi tuolle sipulien käyttömäärälle ja sanoi, että se on sitten "suomalaistettu versio" reseptistäni. Mutta mielestäni ei moni suomalainenkaan pistä moista määrää sipuleita pastakastikkeeseensa, vai mitä sanotte? Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä...

Toinen asia, joka hämmästytti, oli samoin runsas persiljan & basilikan käyttö; ohjeeseen oli lisätty peräti 1/2 ruukkua persiljaa ja 1 ruukku basilikan lehtiä! Mielestäni vähempi yrttien määrä ja vain basilikaa olisi ollut riittävä.

Täytyy tunnustaa, että luulin kehittäneeni ihan oivan ohjeen, jossa on tasapaino eri ainesosien välillä ja jota ei olisi tarvinnut sen enempaa muunnella. Tämä on nimittäin ollut pasta, josta jok'ikinen syöjä on tykännyt, vaikka muuten ei koskisikaan kasviksiin, sahramiin, soijakermaan, puhumattakaan sipuleista!! Ruoanlaitossani näkyy paikallisen keittiön vaikutus, jossa kastikkeissa (oli sitten kysymyksessä joko tomaatti- tai kermakastike) tavallisesti käytetään JOKO valkosipulia TAI sipulia ja käytetyt määrät ovat todella maltillisia. Lisäksi monesti kermapohjaisesissa kastikkeissa ei välttämättä käytetä yhtään minkäänlaistä sipulia, tai hieman salottisipulia.

Joten jos teille tulee halu kokeilla tuota "Oma Olivia"-lehden ohjetta, ottakaa huomioon, että se on keittiömestari Sami Tallberg:in kehiitama versio ja se minun "aito ja alkuperäinen" löytyy täältä.

Samoin hieman harmitti, että vegaani-versiosta mainittaessa sanottiin, että "korvaan speckin ripauksella tulista paprikajauhetta".....kun vege-versiossa speck/pekoni on luonnollisesti poistettu ja sanoin lisääväni ripauksen "peperoncino":a (tulista paprikaa jauhettuna), maun parantamiseksi. Peperoncino antaa sopivasti "ytyä" kastikkeelle, muuten soijakerman, sahramin&kesäkurpitsan liitto olisi mielestäni vähän liian "makeahko".

No, onneksi kysymyksessä on vain ruokaohje ja nämähan ovat vain makuasoita......;-). Mutta, sen verran tykkään omasta ohjeestani, että halusin teille lukijoille kertoa, miten lehdessä julkaistu ohje eroaa siitä alkuperäisestä.

"Muropohjainen" Aprikoosihillopiirakka makeanhampaan kolotukseen tai muuten vaan viikonlopuksi

Perinteisen muropohjan tekeminen voi olla hieman työlästä ilman munaa ja vehnäjauhoja. Monen liiankin murenevan yrityksen ja virityksen jalkeen, olen löytänyt suhtalaisen sopusoinnun vaihtoehtoisten jauhojen kanssa ja tässa teille yksi vaihtoehto, johon olen käyttänyt quinoaa ja kauraa vehnäjauhojen sijaan.

Idean tämän ohjeen kehittelyyn sain tästä "Ricette Senza..."-blogista (suomeksi "Reseptejä Ilman...") löytyneestä vehnäjauhoja sisältävästä aprikoosipiirakasta. Raikas aprikoosihillo sopii mielestäni hvyin tähän piirakkaan, mutta olen tehnyt saman piirakan myös appelsiinimarmeladista ja se oli tosi maittava! Lisäksi olen kokeillut muita variaatioita vähän erilaisilla jauhoseoksilla ja muilla hilloilla & marmeladeilla, mutta niistä ohjeista postaan myöhemmin.

Quinoassa on hieman pähkinäinen maku, joten jos et ole sen ystävä, voit korvata se jollain muulla itsellesi sopivalla jauholla.

Aprikoosihillopiirakka "muropohjalla" (maidoton, munaton, gluteeniton, pähkinätön, vegan)

Ainekset:

150 gr soijamargariinia tai muuta maidotonta kasvismargariinia (alkuperäisessä ohjeessa margariinia)

150 gr  hienoa sokeria

hyppysellinen suolaa

250 gr gluteenittomia jauhoja (alkuperäisessa ohjeessa vehnäjauhoja) tai jauhoseosta, jota käytin tässä reseptissä seuraavassa suhteessa 25 gr. tapiocajauhoa; 225 gr. kaura- ja quinoajauhon sekoitusta, josta noin 80 gr. oli quinoajauhoa ja loput 145 gr. kaurajauhoa. Myös Maizena käy tapiocajauhon sijasta.

80 gr riisijauhoa

pieni kahvikupillinen haaleaa vettä (n. 1 dl)

250 gr aprikoosihilloa  (Käytin tässä  "Zuegg 100% frutta" aprikoosihilloa, koska se sisältää vain hedelmän oman sokerin.) 

Valmistus:

Sulata margariini pienessä kattilassa, mutta ole tarkkana, ettei se kiehu! Siis sulata hitaasti.

Sekoita isossa kulhossa jauhot, sokeri ja suolahyppysellinen. Käytä seulaa jauhojen kanssa, jotta seokseen ei tulisi paakkuja.

Lisää joukkoon sulatettu margariini ja sekoita seosta.

Lisää vesi ja jatka sekoittamisesta sen verran, että saat aikaan yhtenäisen, kiinteän ja elastisen taikinan, josta on helppo muodostaa pehmeä pallo.

Voit sekoittaa taikinan käsin tai yleiskoneella. Vaikka taikina on kooltaan pieni, olen yleensä käyttänyt yleiskonetta matalalla teholla.

Poikkeuksena oikeaan murotaikinaan, tätä "murotaikinaa" ei laiteta jääkaappiin lepäämään, koska muuten siitä tulisi liian kova ja helposti rikkoontuva.

Ota pallosta noin 3/4 osa taikinaa ja kaulitse se vuokaan sopivaksi (joko pyöreä 24-26 cm läpimitaltaan tai nelikulmainen). Helpoiten se onnistuu, kun kaulitset taikinan leivinapaperin päällä ja kiepsautat sen sitten nopeasti ennalta voideltuun vuokaan. Olen yleensä ottanut mitan pyöreästä vuoastani ja sen mukaan kaulinut leivinpaperin päällä ohuehkon pohjan. Voit käyttää apuna jauhoja, jos taikina tuntuu tarttuvan kaulimeen. Ota huomioon, että kaulittu pohja on se kokoinen, että siitä riittää reunoillekin.  Huom! Joskus taikina tuntuu vaikealta levittää vuokaan, koska se ei ole niin "kestävä" kuin perinteinen ja monesti olen korjannut reunoja, lisäpaloilla...;-).

Levitä pohjan päälle tasaisesti aprikoosihillo.

Käytä loppu 1/4 osataikinan koristelemiseen. Kauli taikina ohueksi levyksi ja leikkaa siitä haluamasi koristeita täytteen päälle. Ristikon tekeminen on vähän vaikeata, koska taikina tahtoo katketa, ollen vähemmän elastisempi ja takertuvaisempi. Käytä apuna jauhoja ja kauli ja leikkaa taikina koristeiksi vaikka pienemmissä osissa. Pitkä jauhoitettu veitsi helpottaa taikinaliuskojen siirtämisessä hillon päälle. Jos siirrät käsin, riskinä on, että liuskat joko rikkoontuvat siirrättäessä tai takertuvat alustalle. Jos et halua tehdaä ristikkoa, voit käyttää vaikka piparkakkumuotteja koristeiden tekemiseen, mallin näet joko tästä postauksestani tai Nikka's Bar:in FB sivun kannesta.

Paista koristeltu piirakka 180° C uunissa, kunnes se on kauniin kulllanruskea, noin 20-30 min., riippuen uunista ja pohjan paksuudesta. Jäähdytä ja tarjoile kylmänä. Loistava alku vaikka sunnuntaiaamulle tuoksuvan kahvi-tai teekupillisen kanssa!

"Muropohjainen" Aprikoosihillopiirakka   - maidoton, munaton, gluteeniton, pähkinätön, vegan

Nikka's Nice Things....jokaisessa keittiössä pitäisi olla oma Etelvina-kana...;-)

Noin vuosi sitten etsiessäni aina niin nopeasti kertyville ja pursuileville plastiikkipusseille sopivaa "piilopaikkaa", joka mielellään olisi myös sopinut keittiöni värimaailmaan, törmäsin argentiinalaiseen Etelvinaan.....ja ihastuin...päätäpahkaa! Ostin heti itselleni oman Etelvinan ja olen ollut tosi tyytyväinen kanaani, niin tyytyväinen, että tänä jouluna ostin niitä myös ystävilleni joululahjoiksi. Hekin ovat olleet kovin tyytyväisiä tähän keittiön hiljaiseen, hyödylliseen designasukkiin...;-)

Päätin kertoa Etelviinasta vähän teillekin, jos olette keittiössänne pursuavien plastiikkipussien keskellä....

Etelvina Chicken Bag on tosihauska ja värikäs puuvillainen muovipussien säilytyskassi. Se on Buenos Aires:issa sijaitsevan designmerkin PLA! keksintö. PLA! tunnetaan Argentiinassa humorisista tuotteistaan. Tässä linkki heidän sivuilleen, jossa on Etelvinasta hauska esittely!! (Klikkaa lentävää lautasta "objetos" ja valitse sitten kuvista se "kanakuva", niin saat videon näkyviin.)

Mielestäni yksinkertainen, mutta nerokas kana. Paitsi, että Etelvina ahmiessaan nuo kaikki rumat muovipussit mahaansa on käytännössä tosihyödyllinen, se tuo keittiöön väriä ja huumoria.  Kanoja lötyy vaikka minkä värisenä ja kuosisena, joten suurin vaikeus lienee vain valita se sopivin...;-). Lisäksi tämä kana on loistava lahjaidea, koska  nyt  se on saanut vitsikään pakkauksen ympärilleen; siitä pilkottavat vain jalat, joten paketin aukaiseminekin on varmasti hauska kokemus!

En tiedä, kuinka helppoa Etelvinaa on löytää kaupoista. Itse törmäsin siihen netissä ja nyt googlalessani, näin, ettei sitä ei ole kovin laajasti myynnissä, ja jos on,kanat näyttävän loppuvan tosinopeasti. Euroopassa sitä näyttää edustavan tästä  linkistä löytyvä liike, jonka sivuilla voitte nähdä, miten monessa kuosissa Etelvinaa löytyy! Huom! kuosit muuttuvat koko ajan, joten Etelvinat ovat aika uniikkeja...nettikaupasta, josta olen omani ostanut, kuosit on ollu joka kerta erilaiset....

Tässäpä keittiömme hengetär,  punamustapilkullinen Etelvina ......

ja vielä on jemmassa yksi mustavalkopilkullinen muovipussien himosyöjä uutta kotia odottamassa... vähän värikäämmät kaverit oleskelevat jo onnellisesti uusissa kodeissaan.