Kuten jo aiemmassa postaukseni kerroin, 7. ja 8. päivä joulukuuta ovat Milanossa juhlapäiviä. Noiden päivien odotetaan yleensä sattuvan keskelle viikkoa, koska
niihin yhdistämällä 1-2 omaa lomapv:ää saa aikaan oikein mukavan pikkubreikin, jota
kutsutaan "ponte":ksi eli sillaksi. Tätä 7.ja 8. joulukuuta olevaa mahdollista siltaa kutsutaan
nimeltä "Ponte
dell'immacolata". Se on yleensä hetki, jolloin milanolaiset
ostavat ensimmäiset joululahjat, elleivät sitten innokkaina matkalijoina
käytä näitä lomapäiviä Euroopan kaupunkikohteiden
vierailuun kun taas tai laskettelua suuresti rakastavat suuntavat alpeille
ensimmäisistä lumista nauttimaan ja rinteitä testaamaan.
Valitettavasti tänä vuonna molemmat juhlapäivät sattuvat viikonlopulle ja monet
valittivat näiden ylimääräisten lomapäivien ja niiden suoman pienen hengähdyksen menetystä.
En tiedä, kuinka paljon se vaikutti pikkumatkoista luopumiseen, mutta kaupunki
näytti ainakin täyttyvän viikonloppuna markkinoilla vierailijoista.
Olemme yleensä perheeni kanssa pois Milanosta Sant'Ambrogion juhlapäivänä, joten en ole käynyt markkinoilla moneen vuoteen. Tänä vuonna poikkeuksellisesti olimme Milanossa ja suunnittelin vierailevani sekä "Oh Bej Oh Bej"-markkinoilla, että Milanon messuilla pidettävillä suurilla käsityöläisten vuosittaisilla joulumarkkinoilla. Valitettavasti vain kohtalo astui tielleni ja vietin lähes koko lauantaipäivän ensiavussa jalkani takia ja siitä johtuen pidemmät kävelyretket ovat kiellettyjen listalla ainakin vähäksi aikaa...:-(. Laitan tähän teille linkit sekä viime vuonna, että tänä vuonna pidetyille markkinoille, jossa voitte katsella kojujen tarjontaa ja tunnelmia:
Ensimmäiset joulutunnelmat työstin sitten kotona, joista kuvia ja tarinaa seuraavissa postauksissa. Tosin meillä ei ole vielä kuusta juhlakunnossa, koska sen kokoaminen ja valojen laitto
jäi mieheni tehtäväksi jalkani takia. Saa nähdä, koska tuo kuusi meillä nousee laatikosta juhlakuntoon...;-)
Pakollisen
paikallaan olemisen lohdutukseksi päätin tehdä jotain joulun tuntuista ruokaa ja koska rakastan risottoja
ja olin ostanut ihania granaattiomenia, päätin kokeilla tätä kombinaatiota. Tulos oli niin maukas ja jouluinen, että
taidanpa tehdä tästä ruoasta
tradition jouluksi!!
Granaattiomenarisotto (Risotto
alla melagrana)
(maidoton, munaton,
gluteeniton, pähkinätön, vegan)
Ainekset:
risotto-riisiä esim. arborio tai carnaroli n.
reilu 1dl ruokailijaa kohden
1/2 sipulia (kelta-tai salottisipuli)
2-3 rkl oliiviöljyä
n. 1 dl valko- tai kuohuviiniä
n. 1 lt (riippuen riisin määrästä) kasvislientä (joko itse tehtyä, tai liemikuutiosta)
1 granattiomena ( yhdestä
puolikkaasta puristetaan mehu ja toinen
puolikas käytetään risottoon ja sen
koristelemiseen.
suolaa tarpeen mukaan
pippuria tarpeen mukaan
Valmistus:
Halkaise granaattiomena keskeltä
kahtia. Irroita simenet esim. puukauhaa tai lusikkaa avuksi käyttäen.
Jos et tiedä, miten saat siemenet helposti irtoamaan, tässä linkki erittäin helppoon ohjeeseen.
Jaa siemenet kahteen osaan ja purista toisesta
puolikkaasta mehu.
Pilko sipuli hienoksi silpuksi ja kuullota se öljyssä hyvin miedolla lämmöllä.
Lisää riisi ja sekoita se
hyvin joukkoon. Kääntele riisiä muutaman minuutin ajan, niin että öljy imeytyy riisiin.
Lisää viini riisin joukkoon kattilaan ja nosta lämpöa,
jotta alkoholi haihtuu ja viini imeytyy riisiin. Kääntele seosta koko ajan, ettei se tartu pohjaan kiinni.
Kun viini on haihtunut, laske lämpötilaa
keskilämmölle
ja ala lisätä kasvislientä, kauhallinen
kerrallaan. Sekoita liemi aina hyvin riisiin ja seuraa kypsennystä, koska on tärkeää, ettei riisi tartu
pohjaan.
Kun noi puolet (n. 10 min.) riisin keitinajasta
on kulunut, lisää granattiomenan mehu
joukkoon.
Jatka
kypsennystä kasvislientä lisäten ja sekoittaen. Tarkista
välillä risoton makua ja lisää hiukan suolaa, jos liemi on kovin
mautonta.
Noin viisi minuuttia ennen kuin riisin pitäisi olla
kypsää (eli n. 15 min. kypsennyksen alusta), lisää risottoon suurin osa granattiomenan siemenistä.
Jätä jäljelle hiukan hedelmän siemeniä koristelua varten. Kun risotto on kypsä (n. 18-20
min. riippuen riisin laadusta), tarkista maku. Rouhi hiukan pippuria päälle
ja lisää loput granattiomenan siemenet koristeeksi.
Tarjoile hyvän kuohuviinin kera! Tähän annokseen käytin sekä
valmistusvaiheessa, että tarjoilussa "Franciacorta Saten Brut"- kuohuviiniä,
joka sopi erinomaisesti, mielestäni toimii paremmin kuin valkoviini, koska maut
ovat "herkkiä ja keveitä". Samoin rosè-kuohuviiniä kannattaa
kokeilla, se sopii myös mielestäni hyvin täydentämään risoton makean ja suolaisen
yhdistelmää.
Granaattiomenarisotto muistuttaa maultaan hiukan mansikkarisottoa,
jota teen kesäisin mansikoiden ollessa makeimmillaan. Muuten paras
mustikkarisotto tulee ehdottomasti suomalaisista mustikoista! Risottohan on niin
uskomaton ruokalaji, koska sitä voi valmistaa melkein minkä tahansa aineksen
kanssa ja käyttää mielikuvitasta! Italiassa on risottoihin erikoistuneita ravintoloita,
jota tarjoavat listoillaan jopa kymmeniä erilaisia risottoelämyksiä. Tässä
muutama esimerkki:
http://www.ratana.it/menu.html (Ei varsinaisesti "risotteria",
mutta "Corriere della Sera":n kriitikon mukaan paras "Risotto
milanese con ossobuco", jonka hän
oli syönyt vuosiin. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti