"Farinata" di ceci eli "Cecina"...joko tunnet tämän italilalaisen "suolapalan", joka on munaton, maidoton, gluteeniton, soijaton ja vegan!

Eilen iltapäivällä alkoi tekemään mieli jotai suolaista "hiukopalaa" tyyliin pizzaa tai  focacciaa, mutta kaapista ei löytynyt kaikkia aineksia ja flunssanpoikanen ei houkuttanut lähtemään kauppareissulle.... mutta helppo ratkaisukin löytyi, nimittäin kaapissa oli iso pussi kikhernejauhoja, joten ei muuta kuin "farinata":n tai "cecina":n ( kuten tätä todella suosittua ruokaa yleisimmin ehkä kutsutaan) tekoon.

Perinteisesti tämä suolainen leivonnainen on ligurialainen, väitetään, että se on keksitty jo 2.000 vuotta sitten Genovassa. Tosin kyllä spezialaiset taas väittävät, että farinata on keksitty La Spezia:ssa, jossa se kulkee nimellä "a fainà de ceci", mutta yleisimmin tätä suolapalaa löytyy linjalla Piemontesta Toscanaan, jossa tosiaankin sitä kutsutaan "cecina":ksi. Jopa Sardinian saarellakin, Sassarissa tehdään omaa variaatiota, jota kutsutaan nimellä "fainè".  No, rakkaalla lapsellahan on aina monta nimeä ja monta alkuperää.....jo pelkästään Ligurian eri alueilla sitä kutsutaan eri nimillä: Imperiassa "frisciolata", Ventimigliassa "socca", Alassiossa "turta" ja Savonassa "turtellassu".

Joka tapauksessa farinata on, hyvin matala, suolainen "kakku" (muistuttaa hieman suomalaista pannukakkua ohuena variaationa) joka valmistetaan yksinkertaisista aineksista; nimittäin sen tekoon tarvitaan vain kikhernejauhoja, vettä, öljyä ja suolaa. Tämä on perusversio, jota voi sitten rikastuttaa eri tavoin joko taikinan teko- tai tarjoiluvaiheessa ja jokaisella kylällä taitaa olla lisukkeistakin oma versionsa..;-D. Ainakin Ligurian alueella, paitsi tyypillisen ruohitun mustapippurin lisää, länteen päin mentäessä farinata:an lisätään purasruohoa, rosmariinia tai oreganoa. Voltri:ssa (Genovan alueella) voi löytää farinataa höystettynä pikkupikkuruisilla kaloilla, kun taas Albissola:ssa on tyypillistä lisätä siihen artisokkaa tai makkaraa (salsiccia) tai tarjoilla uunikuuma leivonnainen tuorejuuston (stracchino, gorgonzola) kera. Alessandria:ssa taikinan joukkoon taas lisätään hienonnettua rosmariinia, Albenga:ssa hienonnettua persiljaa ja Imperia:ssa ruohosipulia.

Muodoltaan Ligurian alueen farinata on hieman ohuempaa ja rapeampaa pinnalta, kun taas Toscanan cecina on vähän paksumpaa. Perinteisesti farinata pitäisi kypsentää aidossa leivinuunissa laakeassa ja matalassa kupari- tai alumiinipannussa, mutta normaalin nykyuunin lisäksi muitakin vaihtoehtoisia kypsentämistapoja löytyy; uunin puuttuessa voitte kokeilla esim. pannulla kypsentämistä teflonpintaisessa pannussa (ensin ainakin 15 min., jolloin kakun pitaisi irtaantua helposti ja kääntämisen jälkeen toiset 15 min.). Tässä oma versioni:

Farinata (Cecina) ("Kikhernejauhopannukakku") 
(maidoton, munaton, gluteeniton, pähkinätön, soijaton, vegan)

Ainekset - 1 uunipellillinen:

6 dl vettä (haaleahkoa, ei liian kylmää!)

220 gr kikhernejauhoa

kylmäpuristettua oliiviöljyä 2 rkl taikinaan + 3 rkl voiteluun

n.1/2 - 1 rkl suolaa maun mukaan

mielellään tuoretta rosmariinia (kuivattukin käy, jos tuoretta ei ole saatavilla) Huom! Jos et pidä rosmariinista ollenkaan, sen käyttö ei ole välttämätöntä reseptin takia!

mustapippuria maun mukaan

Valmistus:

Sekoita isossa kulhossa vesi ja kikhernejauhot hyvin sekaisin, niin ettei seoksessa ole yhtään paakkuja. Käytä siivilää apuna jauhojen lisäämisessä.

Lisää joukkoon halutessasi tuore rosmariininvarsi ja jätä taikina lepäämään muutamaksi tunniksi (vähintään ainakin 2,5-3 h, mielellään jopa 4-5h aina 10 tuntiin saakka). Huom! Mikäli taikinalla on aikaa levätä kunnolla, sekoittele sita muutaman tunnin välein. Sen päälle voi muodostua vaahtoa, joka otetaan aina pois ennen taikinan sekoittamista. Yleensä 2,5-3 tunnin aikana vaahtoa ei ole vielä muodostunut.)

Muutaman tunnin päästä, kun olet päättänyt paistaa farinata:n, laita uuni kuumenemaan 220-225° C.

Poista rosmariinin varsi taikinasta. Poista mahdollisesti muodostunut vaahto. Lisää taikinaan 2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä ja suolaa maun mukaan (n. 1/2 rkl taikinaan ja maun mukaan uunista tullessa farinata:n päälle) ja lisää joukkoon halutessasi taikinassa olleessa rosmariinin varresta nypityt lehdet (tai hieman kuivattua rosmarinia). Sekoita taikina tasaiseksi.

Vinkki: Jos pidät paljon esim. sipulista tai vaikka makkarasta, voit silputa ennen taikinan uuniin laittoa mukaan joko sipulia tai makkaraa.

Laita uunipellille leivinpaperi ja voitele se kauttaaltaan 3 rkl:lla  kylmäpuristetulla oliiviöljyllä.

Kaada leivinpaperin päälle tasaisesti taikina ja paista uunissa n. 15 min. tai kunnes farinata on saanut kauniin kullankertaisen värin.

Ota pelti pois uunista. Ripota päälle hieman suolaa ja mustapippuria ja nauti kuumana! Mutta älä polta kieltä! Voit tarjoilla farinatan ihan sellaisenaan tai lisukkeilla edellä kertomieni vinkkien mukaan! Kannattaa kokeilla erilaisia variaatioita!

Farinata (Cecina)  - maidoton, munaton, gluteeniton, soijaton, pähkinätön, vegan

Voit paistaa farinata:n myös hieman pienemmässä, vaikka pyöreässä n. 30 cm:n läpimittaisessa vuoassa, mikäli pidät "paksummasta pannukakusta" (Huom! Paistoaika on olla tällöin pidempi). Itse suosin ohuempaa versiota, koska kikherneella on kuitenkin oma vahva makunsa. Eräs ystäväni pitää todella ohuista, crepes-tyylisistä herkkupaloista, ilman rosmariinia ja hän paistaakin isot "lättyset" uunin sijasta pannulla suoraan pannulla.

Muuten farinata maistuu myös hyvältä kylmänä, joten siitä voi tehdä seuraavana päivänä vaikka eväät....laitan monesti päälle Parman kinkkua ja aah, miten on hyvänmakuinen, nopea ja ravitseva eväs! Lisäksi "kikhernehimoisena" olen nauttinut farinata:a hieman poikkeavalla tavalla jopa appelsiinihillon kanssa kahvin seurava.....viimeksi tänään ja hyvää oli!!!!

Tiesitkö, että tästä "kikhernejauhopannukakusta" on olemassa myös toinen versio ihan Italian eteläosissa, nimittäin sislialainen "panelle", jossa ainekset ovat ihan samat, mutta metodi muuuttuu, joten tuloksena syntyy pehmeitä, maukkaista "lettusia" (vähän kuin pieniä kikehernemunakkaita), joita voit ostaa Palermossa tien varsilla olevista kioskeista (todella aito roadfood!) tai noutoruokapaikoista (rosticceria). Panellet tarjoillaan yleensä seesaminsiemeniä sisaltävien sämplylöiden sisällä ja lisukkeena voi olla mukana muutakin mm. sisäelimiä.